YRITYSLIIKUNTA JA VEROTUS

Työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta verovapaana etuna

Verohallinnon ohje Dnro 1848/31/2008, 30.12.2008

Vuoden 2009 alusta lukien työnantajan tarjoama tavanomainen ja kohtuullinen työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta on säädetty verovapaaksi eduksi (946/2008). Omaehtoisen toiminnan kohtuullinen enimmäismäärä on 400 euroa vuodessa. Omaehtoiseen liikunta- ja kulttuuripalvelujen käyttöön liittyy kuitenkin eräitä rajoituksia.

Verovapauden edellytyksenä on se, että toiminta on työnantajan järjestämää, toisin sanoen työnantaja valitsee virkistys- ja harrastustoiminnan tavan ja ajankohdan. Liikunta ja kulttuuri ovat osa tätä työnantajan järjestämää virkistys- ja harrastustoimintaa. Työnantaja voi järjestää niitä itse kollektiivisesti (yhteisöllisesti), esim. siten, että varustaa kuntosalin tai varaa salivuoron joukkueurheiluun esim. kerran viikossa tiettynä ajankohtana. Liikuntapalvelut voidaan myös ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta.

Työnantajan kuittia vastaan maksamat palkansaajan itse valitseman harrastuksen maksut ovat aina veronalaista tuloa.

Omaehtoinen toiminta

Vuoden 2009 alusta lukien työnantajan järjestämäksi katsotaan myös uuden tuloverolain 69 § 5 momentin mukaan työnantajan tarjoama työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta. Työntekijän omaehtoisella toiminnalla tarkoitetaan sitä, että työntekijä voi harrastaa itse valitsemanaan ajankohtana ja valita harrastuspaikan ja –tavan useiden eri vaihtoehtojen joukosta. Etu on työnantajan tarjoama silloin, kun työnantaja on järjestänyt edun työntekijän käyttöön, toisin sanoen tehnyt sopimuksen palveluntarjoajan tai toiminnan välittäjän kanssa sekä maksanut edusta aiheutuneet kustannukset tai osan niistä ulkopuoliselle taholle.

Edun järjestämistapa

Työnantaja voi valita omaehtoisen edun järjestämistavan useista eri vaihtoehdoista. Verovapauden edellytyksenä on, etu on työnantajan tarjoamaa, toisin sanoen työnantaja tekee sopimuksen palveluntarjoajan kanssa tietyn maksuvälineen käyttämisestä tai maksaa vaihtoehtoisesti suoraan toiminnan tarjoajalle tai välittäjälle. Lisäksi etua käytettäessä työntekijä on voitava tunnistaa. Edun järjestämistapa voi siten olla liikunta-, kulttuuri- ja virikeseteli, tai jokin muu vastaava maksujärjestelmä, kuten esimerkiksi sirukortit ja erilaiset interaktiiviset järjestelmät ja mobiilipalvelut, joita käytettäessä työntekijän henkilöllisyydestä varmistutaan.

Edun piirissä ovat myös erilaisten palveluntarjoajien markkinoimat liput silloin, kun ne oikeuttavat ainoastaan säännöksen tarkoittamiin liikunta- ja kulttuuritilaisuuksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi konsertteihin ja urheilukilpailuihin lippuja välittävät tahot.

Jos maksuvälineenä on seteli tai muu vastaava maksujärjestelmä, sillä ei saa hankkia sellaisia sarjalippuja, joiden käyttäjää ei voida myöhemmin todeta. Maksuvälineellä voidaan siten hankkia vain yksittäisiä palveluja tai henkilökohtaisia sarjalippuja.

Myös suoraan liikunta- ja kulttuuripaikkojen kanssa solmitut kahdenväliset sopimukset voivat kuulua omaehtoiseen liikunta- ja kulttuuritoimintaan. Työnantaja voi solmia suoraan liikunta- tai kulttuuripaikan kanssa sopimuksen työntekijöidensä harrastusmahdollisuudesta. Edellytyksenä menettelylle on se, että palveluntarjoaja laskuttaa työnantajaa edun käyttämisestä. Menettely voidaan hoitaa myös muulla vastaavalla tavalla edellyttäen, että rahaliikenne kulkee työnantajan ja palveluntarjoajan välillä.

Työnantajan tarjoamana toimintana ei voida hyväksyä sellaista menettelyä, jossa työnantaja maksaa työntekijälle rahaa työntekijän harrastustoiminnasta antamia kuitteja vastaan. Työntekijälle rahana maksettu suoritus on veronalaista palkkatuloa, josta on toimitettava ennakonpidätys.

Tavanomainen liikuntatoiminta

Veroton liikuntaetu koskee sellaisia liikuntamuotoja, joita suomalaiset yleisesti harrastavat. Tavanomaisena liikuntatoimintana voidaan pitää esimerkiksi kuntosalikäyntiä, uintia sekä ohjattuja liikuntatunteja, kuten jumppaa, joogaa ja tanssia samoin kuin muitakin yksilölajeja, kuten ratsastusta, golfia, keilailua, suunnistusta ja laskettelua. Lisäksi tavanomaisena liikuntatoimintana voidaan pitää joukkueliikuntaa, kuten salibandya tai lentopalloa. Edellä mainittu esimerkkiluettelo ei ole tyhjentävä.

Etu on tarkoitettu työntekijän oman aktiiviliikunnan tukemiseen, ei esim. vauvauintiin tai solariumiin. Myöskään hieronta ei ole aktiiviliikuntaa, joten seteliä tai muuta maksujärjestelmää ei ole tarkoitettu sen kustannusten maksamiseen.

Kustannusten kohtuullisuus

Omaehtoisen kulttuuri- ja liikuntatoimintana annettavan edun verovapaa enimmäismäärä on 400 euroa vuodessa. Etu sisältää sekä liikunta- että kulttuuritoiminnan, eikä säännöksessä ole asetettu rajoja sille, kuinka määrä jakautuu liikunta- ja kulttuuripalvelujen kesken. Työnantaja voi siten ratkaista, miten kokonaismäärä jaetaan eri toimialojen kesken tai halutessaan käyttää edun vain toiseen toimintaan. Myös työntekijällä on oikeus vaikuttaa jakoon, esimerkiksi yhdistelmäseteliä käytettäessä.

Jos työnantaja tarjoaa työntekijälle 400 euroa suuremmalla summalla omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, ylimenevä osa katsotaan työntekijän veronalaiseksi palkkatuloksi, josta työnantajan tulee toimittaa ennakonpidätys. Ylimenevästä osasta ei kuitenkaan suoriteta työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 4 §:n perusteella työnantajan sosiaaliturvamaksua eikä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n perusteella sairausvakuutuksen päivärahamaksua.

Jos työnantaja perii työntekijältä osan edun arvosta, palkansaajan omaa maksuosuutta ei lasketa mukaan kustannusten enimmäismäärään. Työnantajan on järjestettävä etujen seuranta työntekijöittäin siten, että etujen vuotuinen määrä ja mahdollisesti työntekijältä peritty korvaus voidaan selvittää jälkeenpäin.

Enimmäismäärä kattaa kaiken omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan palvelun maksutavasta riippumatta. Enimmäismäärään kuuluu siten niin seteleillä kuin muillakin maksuvälineillä hankitut palvelut samoin kuin työnantajan palveluntarjoajan kanssa solmimat kahdenvälisetkin sopimukset, joiden perusteella työntekijä voi itse valita harrastustavan ja –ajankohdan.

Koko henkilökunnalla oltava mahdollisuus omaehtoiseen etuun

Kaikkien henkilökuntaetujen verovapauden yhtenä edellytyksenä on, että etu on kollektiivisesti samanlaisena kaikkien työntekijöiden käytettävissä. Etu voidaan antaa verovapaasti myös jo eläkkeellä oleville entisille työntekijöille. Verovapauden edellytykseksi riittää, että kaikki halukkaat saavat omaehtoisen liikunta- ja kulttuuriedun. Vaikka osa henkilökunnasta jättäisi mahdollisuuden käyttämättä, etu on silti sen käyttäjille verovapaa.

Vain työntekijän käyttöön

Työnantaja voi antaa omaehtoisen edun vain ennakkoperintälain palkkasuhteessa oleville työntekijöille. Etu on tarkoitettu vain työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön. Tämän johdosta lippujen, seteleiden tai muiden maksujärjestelyjen on oltava henkilökohtaisia.

Maksutavasta riippumatta maksujärjestelyn tulee olla työntekijän nimellä tai muulla sellaisella tavalla yksilöity, että työntekijä voidaan sitä käytettäessä tunnistaa. Yksilöinti voi tapahtua esimerkiksi numerosarjan perusteella. Jos työnantaja käyttää maksuvälineen yksilöimisessä numerosarjaa, on lippuun viimeistään sitä käytettäessä kirjoitettava nimi, jotta setelin yhteys käyttäjään voidaan todeta.

Jos etua voivat käyttää esim. perheenjäsenet, sen arvo on koko määrältään palkkaa. Samoin etu katsotaan veronalaiseksi palkkatuloksi, jos työnantaja luovuttaa työntekijälle nimettömiä maksuvälineitä, eikä työntekijää voida niistä tunnistaa.

Palveluntarjoajan tarkastusvelvollisuus

Verotonta etua käytettäessä palveluntarjoajan on voitava varmistua siitä, että etua käyttää edun antajan nimeämä henkilö. Tämän vuoksi palveluntarjoajan tulee aina tunnistaa palvelun käyttäjä ja riittävällä huolellisuudella varmistaa käyttäjän henkilöllisyys. Käyttäjän henkilöllisyys voidaan varmistaa esimerkiksi henkilöllisyystodistuksella. Riittävänä voidaan pitää myös palveluntarjoajalle jäävään tositteeseen otettavaa allekirjoitusta ja maksukorttia käytettäessä henkilökohtaisen tunnusluvun käyttämistä. Tällöinkin kuitenkin palveluntarjoajan epäillessä väärinkäyttöä, henkilöllisyys on todistettava henkilöllisyystodistuksella.

Tarkastusvelvollisuuden on käytännössä sisällyttävä työnantajan ja palveluntarjoajan väliseen sopimukseen sekä kohdennettua maksuvälinettä tarjoavan yrityksen ja liikunta- ja kulttuuripalveluja tarjoavan yrityksen väliseen sopimukseen ja toisaalta työntekijälle annettavaan ohjaukseen.

Maksuvälineestä ei saa antaa rahaa takaisin

Seteliä tai muuta maksuvälinettä ei voi muuttaa rahaksi. Vaikka maksuvälineen nimellisarvo olisi suurempi kuin ostetun palvelun arvo, maksuvälineestä ei saa antaa rahaa takaisin. Tässä suhteessa omaehtoiseen toimintaan käytettävän maksuvälineen käyttö vastaa lounassetelin käyttöä.

Arvonlisävero

Kun työnantaja antaa henkilökuntaetuna liikunta- ja kulttuuripalvelua, hän ei saa vähentää palvelun hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa, vaikka työnantaja saisi suoraan järjestäjälle maksettaessa siitä arvonlisäverollisen laskun tai kuitin. Palkkaedut ja siten myös verovapaat henkilökuntaedut ovat arvonlisäverotuksessa niin kutsuttua yksityistä kulutusta.